Niin hurahti kesäkurssi somen parissa ja nyt on päätöspuheenvuoron aika. Viimeisenä tehtävänä oli laatia digitarina, jossa piti pohtia perinteisen yhteisöllisyyden muuttumista verkkoyhteisöllisyydeksi. Laadin digitarinan tylsästi powerpointilla, sillä käytössäni olevaan ikivanhaan koneeseen en muita ohjelmia saanut ladattua. Aluksi innostuin kurssikaverin esittelemästä GoAnimate -sovelluksesta, mutta ei toiminut sekään toivotulla tavalla. Pohdin tarinassani lasten suhdetta sosiaaliseen mediaan: miten aika on muuttunut, mitä somen käytöstä seuraa ja mitä hyötyä siitä voi olla. Video oli viimeistelyä vaille valmis, kun muistin, että nyt pitää tallentaa, ettei käy vanhanaikaisesti. Joko minä tai tietokone muutti tallennusformaatin Powerpoint slideshowksi, joten esitys tuli tallennettua, mutta viimeistely jäi tekemättä.
Kurssi avasi silmiäni somen suhteen – niin hyvässä kuin
pahassa. Olen suhtautunut moneen asiaan kovin negatiivisesti, mutta
kurssikavereiden postaukset ja kommentoinnit toivat monesta asiasta
positiivisia puolia esiin. Aluksi olin esimerkiksi kovasti brändäämistä
vastaan, mutta kurssi sai muutettua käsitystäni siitä ja näen asian nykyään
paljon positiivisempana. Tehtävät aiheuttivat vähän hankaluuksia, sillä olen
niin pihalla someilusta, että välillä tuotti vaikeuksia valita esiteltävä
sovellus. Joku voisi listata kaikki olemassa olevat sovellukset johonkin, jotta
tällainen kivikauden lapsi tietäisi, mikä sovellus käyttää kuvaa ja ääntä ja
mikä on taas tehty jotain ihan muuta varten.
Blogin kirjoittaminen oli uutta ja mielenkiintoista. Jos
vain olisi aikaa, voisin postailla säännöllisesti, mutta toistaiseksi
bloggailusta jäi tunne, että se aika on pois jostain muusta, ”oikeasta elämästä”.
Edelleen minun on vaikea jaksaa kiinnostua muiden blogeista, sillä monikaan ei
käsittele itseäni kiinnostavia aiheita. Oma blogini sai katselukertoja yli 1400
ja joka päivä jaksan ihmetellä, että ketä blogi niin paljon jaksoi kiinnostaa. Kurssiblogeja
luki tietysti toisella tavalla, mutta usein minun oli vaikea keksiä
kommentoitavaa. Jos postaus on lyhyt ja siinä todetaan, että taivas on sininen,
niin minulla ei tahdo mielikuvitus riittää vastaamaan. Välillä tuntui, että
kolmosryhmässä ei oltu kovin ahkeria postaajia, kun moneen päivään ei tullut
mitään uutta kommentoitavaa.
Olen käyttänyt koko kesän ikiaikaista Nokian puhelintani
eikä kotona ole ollut edes toimivaa tietokonetta tai tablettia. Someilu on ihan
mahdotonta ilman nykyaikaisia laitteita. Palaan syksyllä työelämään ja minulla
on paljon terveisiä vietänävä markkinointitiimille: yrityksemme ei hyödynnä
somea läheskään siinä laajuudessa kuin olisi mahdollista. Mielenkiinnolla jään
myös opiskelemaan lisää sovelluksista, joihin kurssin aikana tutustuin. Kiitos
kaikille lukijoille ja ehkäpä joskus vielä nähdään bloggailun merkeissä! :)