Itseä arvioimassa

Niin hurahti kesäkurssi somen parissa ja nyt on päätöspuheenvuoron aika. Viimeisenä tehtävänä oli laatia digitarina, jossa piti pohtia perinteisen yhteisöllisyyden muuttumista verkkoyhteisöllisyydeksi. Laadin digitarinan tylsästi powerpointilla, sillä käytössäni olevaan ikivanhaan koneeseen en muita ohjelmia saanut ladattua. Aluksi innostuin kurssikaverin esittelemästä GoAnimate -sovelluksesta, mutta ei toiminut sekään toivotulla tavalla. Pohdin tarinassani lasten suhdetta sosiaaliseen mediaan: miten aika on muuttunut, mitä somen käytöstä seuraa ja mitä hyötyä siitä voi olla. Video oli viimeistelyä vaille valmis, kun muistin, että nyt pitää tallentaa, ettei käy vanhanaikaisesti. Joko minä tai tietokone muutti tallennusformaatin Powerpoint slideshowksi, joten esitys tuli tallennettua, mutta viimeistely jäi tekemättä.

 Kurssi avasi silmiäni somen suhteen – niin hyvässä kuin pahassa. Olen suhtautunut moneen asiaan kovin negatiivisesti, mutta kurssikavereiden postaukset ja kommentoinnit toivat monesta asiasta positiivisia puolia esiin. Aluksi olin esimerkiksi kovasti brändäämistä vastaan, mutta kurssi sai muutettua käsitystäni siitä ja näen asian nykyään paljon positiivisempana. Tehtävät aiheuttivat vähän hankaluuksia, sillä olen niin pihalla someilusta, että välillä tuotti vaikeuksia valita esiteltävä sovellus. Joku voisi listata kaikki olemassa olevat sovellukset johonkin, jotta tällainen kivikauden lapsi tietäisi, mikä sovellus käyttää kuvaa ja ääntä ja mikä on taas tehty jotain ihan muuta varten.

Blogin kirjoittaminen oli uutta ja mielenkiintoista. Jos vain olisi aikaa, voisin postailla säännöllisesti, mutta toistaiseksi bloggailusta jäi tunne, että se aika on pois jostain muusta, ”oikeasta elämästä”. Edelleen minun on vaikea jaksaa kiinnostua muiden blogeista, sillä monikaan ei käsittele itseäni kiinnostavia aiheita. Oma blogini sai katselukertoja yli 1400 ja joka päivä jaksan ihmetellä, että ketä blogi niin paljon jaksoi kiinnostaa. Kurssiblogeja luki tietysti toisella tavalla, mutta usein minun oli vaikea keksiä kommentoitavaa. Jos postaus on lyhyt ja siinä todetaan, että taivas on sininen, niin minulla ei tahdo mielikuvitus riittää vastaamaan. Välillä tuntui, että kolmosryhmässä ei oltu kovin ahkeria postaajia, kun moneen päivään ei tullut mitään uutta kommentoitavaa.

Olen käyttänyt koko kesän ikiaikaista Nokian puhelintani eikä kotona ole ollut edes toimivaa tietokonetta tai tablettia. Someilu on ihan mahdotonta ilman nykyaikaisia laitteita. Palaan syksyllä työelämään ja minulla on paljon terveisiä vietänävä markkinointitiimille: yrityksemme ei hyödynnä somea läheskään siinä laajuudessa kuin olisi mahdollista. Mielenkiinnolla jään myös opiskelemaan lisää sovelluksista, joihin kurssin aikana tutustuin. Kiitos kaikille lukijoille ja ehkäpä joskus vielä nähdään bloggailun merkeissä! :)