Ressaten reissuun :)

Nyt on reissu potkaistu käyntiin. Lähdimme eilen matkaan lopulta niin vauhdilla, että vasta pikku hiljaa alkaa ymmärtää, että sitä ollaan jossain muualla kuin oman kodin ympärillä. Olimme mieheni Jiin kanssa jostain syystä siinä uskossa, että reissuun lähdetään vasta maanantai-iltana. Aamulla selvisi, että kotoa on lähdettävä kello 14, jos mielii ehtiä ajoissa laivaan. Ensimmäinen etappimme on siis Saksan Travemünde, johon matkustamme TV-mainoksen mukaan rennointa reittiä eli Finnlinesin kyydissä. Ama sekoitti omalta osaltaan valmisteluja herättämällä muun perheen vasta yhdeksän jälkeen. Luotin matkanjohtajamme herätykseen, joka on lähes poikkeuksetta ollut seitsemältä viimeiset pari kuukautta. Ama vissiin aisti loman alkaneen ja otti rennomman asenteen.

Aman ottaessa rennosti koko aamupäivän me vanhemmat huhkimme hiki hatussa, että edes suurin piirtein kaikki oleellinen löytäisi tiensä matkalaukkuihin. Vaikka mukana pitäisi olla vain välttämätön, laukkuja kasaantui eteiseen pelottavaan tahtiin. Kaikki tavarat ja matkustajat mahtuivat onneksi autoon ja matka kohti Vuosaaren satamaa alkoi. Pienen iltapäiväruuhkan siivittämänä ehdimme satamaan ja pääsimme laivan kyytiin. Heti laivaan päästyämme muistin yhden suhteellisen hyvän neuvon pitkiä autolaivamatkoja ajatellen: laivaan kannattaa pakata yksi erillinen laukku, jossa on kaikki laivalla tarvittavat tavarat mukana. Autoon ei laivamatkan aikana pääse, joten jättäessämme noudattamatta tätä yksinkertaista ohjetta raahasimme pieneen hyttiimme kahdeksan laukullista tavaraa ja yhden nukkuvan matkanjohtajan. Aman elämän ensimmäinen reissu alkoi höyhensaarilta ja jatkui laivalla aina siihen asti, kunnes purseri kuulutti matkan alkaneen.

Ilta sujui mukavasti merimatkaa ihmetellen ja päivä päättyi illalliseen laivaravintolan seisovassa pöydässä. Nukkumaanmeno oli nostalginen, kun pääsimme Aman kanssa samaan sänkyyn nukkumaan. Viime kerrasta olikin aikaa, kun Ama siirtyi omaan sänkyyn jo viikon ikäisenä nyyttinä. Yö oli kuitenkin kaikkea muuta kuin pienen nyytin rauhallista tuhinaa. Tuo pieni tuhiseva nyytti on yhdeksän kuukauden aikana muuttunut kohtalaisen hyvät potkuvoimat omaavaksi soturiksi, jolla oli taistelut käynnissä koko yön. Äidistä sai hyvän harjoitusseinämän näille taisteluille. Taistelujen lomassa kuului pieniä sotahuutoja, mutta onneksi välillä myös nauratti suunnattomasti. Ihmeteltyäni pienen suloisen soturini touhuja aamuyöhön, sain vihdoin unen päästä kiinni. Heräsin kuitenkin hetken päästä siihen, kun soturi oli pääni yläpuolella poikittain ja kovaa vauhtia sukeltamassa lattialle. Se siitä rennosta reitistä Eurooppaan. Mutta nythän ollaan lomalla, kyllä sitä ehtii nukkumaan.

Tiistaiaamu valkeni Aman osalta vatsavaivaisena ja lyhyen hereillä olon jälkeen uni maistui uudestaan. Heräilimme koko perhe lopulta vasta kymmenen aikoihin. Kaukaa viisaina olimme varanneet ateriapakettiimme aamupalan sijasta brunssin, joka tarjoiltiin 9.30-13.30. Brunssi oli erinomainen ja päivä lähti sen myötä mukavasti käyntiin. Pakko jakaa kuitenkin yksityiskohta tuolta brunssilta: olin hakemassa leipää ja odotin, että leivät paahtuvat paahtimessa. Henkilökuntaan kuuluva nainen tuli täyttämään leipäkoreja ja huitoi minua poistumaan. Olin aivan äimän käkenä, johon täti tokaisi: ”Go away!” Luulin, että hän on sulkemassa leipäpistettä, mutta järkeeni ei sopinut lainkaan, miksi hän täytti koreja, jos oli sulkemassa sitä. Ruokailuaikaakin oli jäljellä vielä useampi tunti. Hölmistyneenä yritin selittää, että odotan leipiäni paahtimesta. Tätiä ei selitykseni kiinnostanut, vaan hän nappasi lautaseni käteensä ja sanoi: ”Go away! You can’t eat here, this is servicetable!”. Edelleen aivan pihalla olevana yritin sönköttää leivistäni paahtimessa, kun täti alkoi tivaamaan pöytänumeroani. Sain lopulta episodin aikana kärähtäneet leipäni paahtimesta ja täti ymmärsi, etten ollut parkkeerannut kyseiseen paikkaan jäädäkseni. Tiedän, että raskaudesta on vielä jäljellä pari kiloa, mutta en ajatellut, että näytän siltä, että syön buffetissa suoraan seisovasta pöydästä :)

Päivä on kulunut rauhallisesti merta ihaillen, leikkihuoneessa riehuen ja päiväunia ottaen. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, olemme illalla yhdeksän aikoihin Travemündessä. Sieltä jatkamme ensimmäiseen majapaikkaamme Lübeckiin, josta olemme varanneet majoituksen etukäteen. Jatkossa yritän päivitellä blogia parin päivän välein ja toki lisäillä kuvia. Laivalla on satelliittien varassa toimiva sen verran heikko nettiyhteys, että pelkän tekstin lisääminen blogiin on tuskien taival. Ja koska ressi ei kuulu lomalle, suljen koneen ja keskityn taas ihastelemaan matkanjohtajamme edesottamuksia.