Matkanjohtaja valloittaa merimaailman

Jii loihti mestaripihvit säästä huolimatta

Yritetäänpä sitten jatkaa matkakertomusta. Hieman hämilläni ja huojentuneenakin olen tänään oloani seurannut – harvoin olen eilisen kaltaisesta vatsataudista yhtä nopeasti parantunut. Mutta palataan ajassa taaksepäin ja aina sunnuntai-iltaan, jonka lopetin seuraavasti: ”Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, joten emmeköhän me vain istuskele pihalla nauttimassa ja kohta alamme jälleen grillata.” Muuten ilta sujui ennakoidusti, mutta grillausta varjosti jostain ilmestynyt sade, joka ruokailun alkuun mennessä muuttui kunnon ukkoseksi. Grillaus sujui kuitenkin ilman suurempia ongelmia ja saimme nauttia jälleen äärettömän maukkaasta makuelämyksestä taivaan tarjoillessa meille omaa esitystään. Yöllä kävimme vielä ulkona ihastelemassa kaukana pilvien takana välkkyviä salamoita. Show oli mieletön.

Maanantai valkeni hieman pilvisenä ja hetkittäin tuli pieniä sadekuuroja, mutta se ei meitä haitannut, sillä meillä oli jälleen ajopäivä edessä. Aamupalan jälkeen oli aika jättää Quend taakse ja edetä rannikkoa pitkin pohjoisen suuntaan kohti Boulogne-Sur-Meriä. Matkalla ajoimme jälleen muutaman mielenkiintoisen kaupungin läpi ja yksi mieleen jääneistä paikoista oli rantakaupunki Berck. Ajomatka ei ollut pitkä (noin 70 kilometriä) ja yhden aikoihin olimme Boulogne-Sur-Merissä. Seuraavan hotellimme (Hotel Alexandra) check-in oli vasta kello 15 jälkeen, mutta ajattelimme käydä katsomassa, josko pääsisimme huoneisiin jo etuajassa. Ranskalaiset nyt kuitenkin harrastavat näitä erikoisia vapaa- ja pyhäpäiviään, ja tietysti tänään maanantaina oli joku pyhä, joten check-in onnistui vasta 17 jälkeen. Meillä oli siis hyvin aikaa vierailla paikallisessa merimaailmassa, Nausicaássa (joka, ihme ja kumma, oli auki). Ihan ensimmäiseksi meidän piti saada Amalle lounasta. Maksoimme sisäänpääsyn 18,80 euroa per henkilö ja löysimme heti sisääntuloaulasta ravintolan sekä kahvilan. Jii kysyi kahvilasta, missä ruoan voisi lämmittää. Ystävällinen tarjoilija viittoi, että tsuih-tsuih-tsuih ja Jii toisti, että tsuih-tsuih-tsuih? Tarjoilija vinkkasi silmää ja niin Jii ja Ama lähtivät tsuihkimaan, kunnes löysivät itsensä henkilökunnan taukotilasta. Taukotilassa ruokaili henkilökuntaan kuuluva mies, joka keskieurooppalaiseen tyyliin nautti ruokajuomana lasillisen olutta. Mies ei ollut moksiskaan suomalaisista vierailijoista vaan jatkoi evästystään. Aman ruoka saatiin lämmitettyä, mutta Ama ei kuitenkaan jäänyt nauttimaan ruokaansa henkilökunnan tiloihin vaan tyytyi palaamaan vierailijoille tarkoitetulle alueelle.

Nähtyäni sisäänpääsymaksun lähes 20 euroa, mietin hetken, mahtaako vierailussa olla mitään järkeä. Ymmärtääkö 9,5-kuukauden ikäinen taapero merimaailmasta vielä mitään ja jaksaako meitä vanhempia kiinnostaa akvaariokalat kahden kympin edestä? Yllätyimme valtavan positiivisesti heti merimaalimaan astuttuamme. Ensimmäisenä meitä vastassa oli meduusoja, joista Ama villiintyi täysin. Meduusat tanssivat melkein rivimuodostelmassa, kun Ama pisti suun tötterölle ja komensi jöötä. Kunniansa kuulivat myös erilaiset hait, kilpikonnat ja erityisesti pingviinit. Komensipa Ama mennessään turistitkin, jotka turhan kovaäänisesti ihastelivat merimaailman asukkeja. Oli todella fantastista seurata pienen ihmisen seikkailua halki merimaailman ja ihmettelyä riitti. Ama seurasi tarkasti jokaisen altaan kohdalla, että mistä nyt on kyse ja ketäs täällä asustaa. Trooppisten vesien kaloja ihmetellessä Ama ei suostunut edes jatkamaan eteenpäin. Allas oli niin täynnä värikkäitä, erilaisia kaloja, että kun yritimme jatkaa matkaa, Ama nosti metelin ja vaati päästä vielä ihmettelemään kalojen elämää. Kun kaikki kalat oli käyty läpi ja niitäkin komennettu, pääsimme jatkamaan kierrostamme. Ama jaksoi koko retken tosi hienosti, vaikka retki kesti kaiken kaikkiaan pari tuntia ja merimaailma oli suunnattoman iso. Suosittelen paikkaa lämpimästi kaikille – upeimpia paikkoja, joissa olen vieraillut. Eläinten esittelyn lisäksi Nausicaá kertoi paljon luonnon- ja merien suojelusta sekä siitä, miten ihmisten toimet eri puolilla maailmaa vaikuttavat maapallon hyvinvointiin. 

Ama komentaa värikkäitä kaloja

Ennen hotelliin kirjautumista meillä oli vielä tunti aikaa ja kaikilla oli kova nälkä. Päätimme etsiä lounaspaikan, mutta – yllätys, yllätys – Ranskan pyhäpäivistä johtuen emme löytäneet matkamme varrelta ensimmäistäkään ravintolaa tai kahvilaa, josta olisimme lounasta saaneet. Myöskin kaikki kaupat olivat kiinni. Tai eivät toki kaikki: erilaiset vaate-, sisustus- ja juustokaupat olivat auki. Tai eivät niistäkään kaikki, mutta osa. Sehän on ihan luonnollista näin pyhäpäivänä. Ajoimme vielä seuraavaan kylään, Wimereuxiin, etsimään ruokaa, mutta turhaan. Palasimme entistä nälkäisempinä Boulogne-Sur-Meriin ja kello oli jo niin paljon, että hotellin respakin oli palannut pyhäpäivätauoltaan. Saimme tavarat huoneisiin ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa kävellen. Boulogne-Sur-Mer on ihastuttava merenrantakaupunki täynnä elämää – paitsi pyhäpäivinä. Upeita kauppoja, houkuttelevia ravintoloita, kauniita kahviloita – suurin osa valitettavasti kiinni. Lopulta löysimme australialaisen ravintolan, josta kielimuurin takia tilasimme vain pizzat. On se kanssa, tulla nyt lomalle Pohjoisranskan rannikolle nauttimaan australialaiseen ravintolaan pizzaa… Ei auttanut valittaa. Ruokaa odotellessa manasin Ranskan epäloogisia aukioloaikoja, jolloin Jii totesi, että viimeksi Ranskassa auton kanssa reissatessamme, olimme liikenteessä juuri samaan aikaan kuin nyt. Meitä kiusaavat siis luonnollisesti samat pyhät kuin viisi vuotta sitten. Turha tässä on siis kaikkea Ranskan piikkiin laittaa, olisimme tietysti itse voineet ottaa onkeemme näistä erikoispyhistä ja huomioida ne varautumalla paremmin. Ruoan jälkeen kävelimme hotellille ja aika pian oli Aman nukkumaanmenoaika. Me istuskelimme vielä parvekkeella katsellen hiljalleen alkanutta sadetta ja salamointia. Toki ihastelimme myös kaupunkielämää eli muutamaa ohiajavaa autoa ja skootteria ja taisipa sinne joku olla eksynyt kävelemäänkin.