Leirielämän luksusta

Ensimmäisestä yöstä viisastuneena säädin patterit lämpimälle toista yötä varten. Ja kun lämpöä kaipasin, niin sitähän riitti. Nimittäin siinä määrin, että koko perhe heräsi yöllä täyden tuskanhien vallassa. Nousin sammuttamaan patterin ja avasin ikkunan tuulettaakseni enimmät höyryt huoneesta ulos. Loppuyö sujui onneksi paremmin ja heräsimme uuteen päivään hyvillä mielin. Lauantaille oli luvattu yhtä kaunista ilmaa kuin edellispäivälle, mutta päivä valkeni hieman pilvisenä, ja aamupalamme aikana taivaalta alkoi tipahtaa vesipisaroita. Olimme suunnitelleet lauantaille rantapäivää (Quend on rantakaupunki), mutta muutimme suunnitelmia epävarman sään takia. Aamupalan jälkeen lähdimme kaupoille. Löysimme läheisestä kaupungista ison kauppakeskittymän, jossa vierähtikin sitten useampi tunti. Ruokakaupasta hankimme ruokatarvikkeet seuraaville päiville ja me ostimme Jiin kanssa halvimmat tyynyt, jotka kaupasta löytyi.

Amalla oli vaipat lopussa, joten täydensimme myös vaippavarastoja. Olemme tähän asti suosineet kotona käyttämiämme Pamperseja, mutta päätimme olla avoimia ja kokeilla välillä jotain muuta. Ajattelin, että vaippa kuin vaippa, kyllä se varmasti asiansa ajaa. Aina ei kuitenkaan kannata olla avoin vaan joskus on ihan hyvä olla kaavoihin kangistunut. Paikalliset vaipat osoittautuivat … En nyt osaa kyllä edes kuvailla, että miksi ne osoittautuivat. Imuosa on todella pieni ja muu osa vaipasta on muovia. Samanlaisen viritelmän saisi mahdollisesti itse tehtyä hedelmäpussista ja nenäliinasta. Istuvuus on näille vaipoille ihan vieras sana. En tiedä, minkä muotoinen lapsi vaippoihin pitäisi istuttaa, ettei jalkoväli vilkkuisi edestä ja takaa. Jotain hyvääkin toki vaipoista löytyi: teipissä on nimittäin niin hyvä pito, että parempaa saa hakea. Liima ei valitettavasti auta pitämään vaippaa yhtään sen paremmin jalassa, mutta ilman saksia vaipan irrottaminen on tuskaista puuhaa. Vaippojen suhteen en aio olla loppureissulla enää avoin.

Aman hiekkalelusetti

Myös Ama innostui shoppailemaan. Ensin hän löysi sekatavarakaupasta minimaalisen hiekkalelusetin, johon kuului pikkuruiset ämpäri, lapio, harava, siivilä ja kauha. Lelukaupasta Ama löysi kuitenkin todellisen aarteen: nimikkomukin. Amalla on sen verran harvinaisempi nimi, että toistaiseksi emme ole Suomesta löytäneet mitään koruja, kyniä tai muita elämää tärkeämpiä tavaroita nimikoituna, mutta täältä Ranskasta löytyi. Jo aiemmin löysimme käsikorun ja hiusharjan Aman

nimellä, mutta niitä Ama ei kokenut tarpeellisiksi. Mukiin hän tarrasi niin, että myyjän oli vaikea saada hintaa otettua kassakoneelle. Shoppailumme aikana pilvet olivat väistyneet ja taivaan oli vallannut paahtava aurinko. Söimme vielä lounasta kahvilan terassilla, mutta olo alkoi käydä mahdottomaksi liiassa kuumuudessa.

Leirintäalueelle päästyämme pesimme vielä koneellisen pyykkiä ja kävimme uimassa. Ilma oli kuitenkin ehtinyt hieman viiletä ja Ama oli vähän väsynyt, joten uintireissu ei ollut Amalle niin mieluinen. Pari lorua luritimme ja sen jälkeen nousimme aika pian altaasta. Aman lämmiteltyä riittävästi lähdimme rapsuttelemaan kilejä ja komentamaan kanoja. Amalla on kova tarve pistää eläimet aina ojennukseen, ja näin kävi tälläkin kertaa. Kauniin illan ansiosta pääsimme grillaamaan ja söimme jälleen ruhtinaallisen illallisen omalla terassilla. Ilta kului rennosti leirintäalueen elämää ihmetellessä. Kauniin viikonlopun ansiosta leirintäalue oli ihan täynnä porukkaa. Aman mentyä nukkumaan nautimme lasilliset shampanjaa loman puolivälin kunniaksi.  

Sunnuntaiaamuna Ama heräsi varttia vaille kuusi. Syy tähän jäi epäselväksi ja luulin jo itse seonneeni matkapäivissä. Nostin Aman viereeni ja ihailin unista tukkurapäätä ja kuuntelin sateen ropinaa kattoon. Puolisen tuntia ehti kello juosta, kunnes nukahdimme vierekkäin. Ama päätti herätä uudestaan seitsemältä, mutta väsähti vielä kerran meidän väliin. Nousimme sitten koko perhe yhdeksältä ja söimme aamupalaa. Vihdoinkin olemme kunnollisen nettiyhteyden äärellä ja minulla oli aikaa vain olla, joten keskityin kesäkurssin tehtäviin ja muokkailin omaa blogia. Lämpömittari kohosi itselleni vaarallisiin lukemiin (yli 30 astetta), joten sain koulutehtävistä hyvän tekosyyn oleskella sisällä.

Ama nautiskeli auringosta ja lämmöstä Jiin kanssa pihalla, ja välillä kävi ottamassa pienet päikkärit sisällä viileässä. Auringon vähän hellittäessä otettaan iltaa kohti, minäkin uskaltauduin ulos varjon alle. Aman kanssa tutkiskelimme muurahaisten elämää pensasaidan juurella ja välillä jatkoin blogin kirjoittamista. Iltaan tuskin ihmeempiä enää mahtuu, joten taidan laittaa tämän postauksen maailmalle. Tänään pitäisi vielä jaksaa vähän pakatakin, sillä huomenna on tiedossa taas uusi suunta. En ole viitsinyt tänään huoneessamme juuri käydä: aivan uskomatonta, miten neljässä päivässä voi pienessä huoneessa saada tavarat niin levälleen kuin me olemme saaneet. 

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, joten emmeköhän me vain istuskele pihalla nauttimassa ja kohta alamme jälleen grillata. Jos osaisin, laittaisin tähän loppuun ranskaksi: "Kyllä voi elämä olla luksusta!". Mutta en osaa, joten tyydymme suomenkieliseen versioon :)