Ässä yllättää matkanjohtajan

Perjantaiaamu valkeni väsyneissä merkeissä. Soturilla oli yöllä käynnissä oikein titaanien taisto. Puoli kahdelta tilanne meni niin vakavaksi, että piti huutaa äitiä ja isää apuun. Jii kävi ahkerasti laittamassa soturille tuttia suuhun ja silitteli rauhalliseksi ja aina, kun Jii sai pään takaisin tyynyyn, soturi huusi ratsujoukkojaan apuun. Jii jäi lopulta nukkumaan väärin päin eli pää jalkopäässä, jotta oli soturin henkisenä tukena. Pikku hiljaa taistelu kääntyi voiton puolelle ja kaikki saivat jatkaa unia. Jiillä jäi taistelut mieliin ja heti kohta heräsin siihen, kun 45-numeroinen mono teki nenän päässäni karatepotkua. Hetken mietin, mitä olisi käynyt, jos monotus olisi osunut, mutta olin niin väsynyt, että käänsin vain kylkeä ja toivoin, että takaraivo saa olla loppuyön rauhassa.

Uloskirjaus oli vasta kello 12, joten rauhassa laitoimme tavaroita kasaan ja Jii kävi hakemassa aamupalaa kaupasta. Vihdoin ja viimein löytyi kauppa, josta löytyi syötävää myös matkanjohtajalle. Varmuuden vuoksi täytimme autosta löytyvän tyhjän tilan vauvanruokapurkeilla. Puolen päivän aikoihin lähdimme ajelemaan rauhallisesti kohti Frankfurtia. Matkanjohtaja oli niin väsynyt yöllisistä taisteluista, että simahti nähdessään turvakaukalon ja auton startatessa Ama oli jo hyvin kaukana höyhensaarilla. Frankfurtissa vietimme muutaman tunnin, kunnes kello tuli viisi ja oli aika lähteä kohti lentokenttää vastaanottamaan Ässää. Lento Helsingistä tuli mukavasti etuajassa. Suurenmaailman tyyliin matkanjohtaja oli uutta ryhmäläistä vastassa nimikyltin kanssa. Ja voi riemua, joka tädin näkemisestä seurasikaan <3

Aman vastaanottokyltti

Kun tätskä oli saatu turvallisesti Saksan maaperälle, lunastimme vielä varaamamme vuokra-auton lentokentän vuokrauspisteeltä. Varasimme jo etukäteen Ässän vierailun ajaksi toisen auton. Päädyimme ottamaan auton Enterprise-vuokraamosta ja kokemukset ovat ainakin tähän asti olleet ihan positiivisia. Varoittelin Jiitä, että heti ensimmäisenä he yrittävät myydä kaikkia lisäpalveluja ja parannuksia jo maksettuun vuokraukseen ja Jii totesi tiedostavansa tämän. Siitä huolimatta huomasimme vuokrauksen alkaessa maksaneemme lisähintaa isommasta autosta ja ottaneemme bensapakettia sun muuta ylimääräistä. Toistaiseksi olemme olleet kuitenkin tyytyväisiä. Tällä hetkellä matka taittuu Citroen C4 Picasson kyydissä. Ja siinä on autolla kokoa, huhhuh.. Tuntuu kuin liikkuisi omalla pikkubussilla ympäri kyliä.

Kentältä jatkoimme matkaa kohti seuraavaa määränpäätä, joka oli valloittava Heidelberg. Sieltä emme tosin onnistuneet enää saamaan majoitusta, joten majoituimme 30 kilometrin päähän Mannheimiin, Gästehaus amRiedwegiin. Ajoimme kentältä Mannheimiin moottoritietä ja tietysti uutta autoa piti päästä kokeilemaan. Tuli varmasti koettua ennätys ajonopeudessa, kun Jii ohjasi laivan valtaväylälle ja liittyi muiden hurjapäiden joukkoon. Nopeus oli parhaimmillaan 181 kilometriä tunnissa, mutta silti ohi paineli kärryä jos jonkinlaista. On se hurjaa tuo meno Saksan moottoriteillä. Majoittumisen jälkeen kävelimme vielä hotellin lähellä olevaan ravintolaan ja vaikka ilta venyi vähän myöhäiseksi, Ama jaksoi todella hienosti olla mukana.

Värikkäitä munia aamiaisella

Lauantaiaamuna lähdimme aamupalan jälkeen kohti Heidelbergiä. Parkkipaikan saaminen oli vanhassa, ahtaassa kaupungissa todella kiven alla, mutta lopulta saimme järjestettyä paatillemme luvallisen paikan ja pääsimme tutustumaan kaupunkiin. Heidelberg oli todella vierailun arvoinen paikka. Kaupunki oli todella kaunis ja Heidelbergin linna oli erityisen valloittava. Linna on 300 metrin korkeudessa ja ylöspäin menimme Bergbahnilla eli vapaasti suomennettuna mäkijunalla. Kyyti maksoi 6 euroa henkilöltä ja lippu sisälsi vielä sisäänpääsyn linnan pihalle. Linnan pihalta avautuivat mielettömät näkymät yli Heidelbergin. 

Näkymä Heidelbergin linnalta kaupunkiin

Maisemaihastelujen jälkeen kävelimme alas kaupunkiin ja söimme välipalaa keskusaukiolla. Muutaman tunnin reippailun jälkeen olimme valmiit lähtemään ja paatin nokka käännettiin kohti Waldmohria. Matka taittui jälleen pienempiä teitä pitkin ja reitti kulki pitkän matkaa keskellä vehreää solaa. Ohitimme matkalla useita ihania kyliä (Neustadt, Lambrecht, Frankenstein) ja suuria viiniviljelyksiä. Hieman ennen isompaa kaupunkia, Kaiserslauternia, Ässä ilmoitti takapenkiltä, että matkanjohtaja haiskahtaa pahalta. Ama ei ollut huomautuksesta kovin mielissään, eikä varmasti siitäkään, että jaan kokemuksen kaikkien teidän kanssa. Hetken päästä haju levisi myös ohjaamoon ja navigaattoriin ohjelmoitiin pikaisesti lähin huoltoasema. Jostain syystä saksalaisilla on kova vimma sulkea huoltoasemiaan ja kolme ensimmäistä navin neuvomaa asemaa oli kaikki suljettuja. Vihdoin löysimme Esson ja Jii ajoi suoraan ovien eteen. Nostin Aman kaukalosta syliin ja huomasin, että vahinko oli tullut jo housuistakin läpi. Juoksimme Essolle kysymään vessaa, johon nuori poika totesi hölmistyneenä, ettei heiltä löydy. Viereisellä torilla oli menossa isot karnevaalit ja saimme ohjeen etsiä vessaa sieltä. Monen mutkan ja saksankielisen keskustelun kautta meille avattiin ovi lastenhoitohuoneeseen. Vahinko saatiin siivottua pois päiväjärjestyksestä ja matka jatkui jälleen.

Puoli kahdeksalta saavuimme Waldmohriin, jossa majoitumme hotelli Waldmohrer Hofissa. Sisäänkirjautuminen oli jälleen ihan oma lukunsa, kun koko paikasta ei löytynyt englanninkielentaitoista henkilöä. Lopulta asiaamme hoiti espanjalaissaksalainen mies, joka haki vielä englanninkielentaitoisen espanjalaisen asiakkaan tulkiksi tilanteeseen. Saimme upeat huoneet ja aamupalat sovittua, minkä jälkeen kannoimme tavarat huoneisiin. Majoittumisen jälkeen oli jälleen illallisen aika ja söimme hotellin omassa ravintolassa. Söimme oikein pitkän kaavan kautta ja Ässän kanssa herkuttelimme fantastisilla häränlihapihveillä. Istuimme terassilla nauttimassa kauniista illasta ja erinomaisesta ruoasta, kunnes Ama ilmoitti, että on aika siirtyä sisätiloihin ja alkaa iltapuuhiin.