Kotia kohti

Maanantaina sää oli pilvinen, mutta kuitenkin lämmin. Kotimaasta kantautuneisiin säätietoihin nähden (alle +10 ja vesisadetta) olimme vielä trooppisella rintamalla. Maanantaina oli aika heittää hyvästit Hollannille, vaikka vierailu Hollannissa jäi kyllä häpeällisen lyhyeksi. Aika alkoi kuitenkin loppua kesken ja alkumatkan nautiskelut Saksassa ja Ranskassa söivät aikaa Hollannilta. Ensi kerralla suuntaan kyllä suorinta tietä Hollantiin enkä humpsahda rajojen yli kuin erityisen painavasta syystä.

Laivamme lähtee torstaiaamuna kello kolmelta kohti Suomea ja pääsemme laivan kyytiin keskiviikkoiltana. Viimeisen yön eli tiistaista keskiviikkoon olemme Lyypekissä. Matkaa Texelistä Lyypekkiin on yli 550 kilometriä, joten välille on varattu yksi yöpyminen Saksan puolella. Tiedossa oli yli 300 kilometrin ajo, joten aamupalan ja pakkaamisen jälkeen oli aika hypätä autoon. Meidän aikuisten hoitaessa pakkaamista, Ama kävi vielä neuvotteluja sorsaperheen kesken. En tiedä, mitä siellä sovittiin, mutta kaikki näyttivät hyvin tyytyväisiltä lopputulokseen. Sorsat katselivat touhujamme rennon näköisinä, kunnes poistuivat pihalta. Ama ei kertaakaan joutunut korottamaan ääntään sorsille, joten jonkinlaisen sovinnon he varmasti saivat aikaan.

Den Oeverista ajoimme 30 kilometriä pitkän pengertien kohti pohjoista. Vasemmalla puolella aukesi meri hohtavan sinisenä. Ama heräili päiväuniltaan ja pysähdyimme huoltoasemalle puoleen väliin pengertietä. Huoltoasemalla ei kuitenkaan ollut mikroa, joten emme saaneet Aman ruokaa lämmitettyä. Hyppäsimme takaisin autoon ja vaihdoimme lounaan välipalaan, joka onnistui paremmin ilman lämmitystä. Ajomatka jatkui tasaisena ilman pysähdyksiä aina Saksan rajalle, jossa pysähdyimme kahvilaan. Saimme Amalle lounaan lämmitettyä ja itse nautimme välipalaksi suklaakakkua.

Matka jatkui huoltotoimenpiteiden jälkeen, kunnes saavuimme seuraavaan majoituspaikkaamme, Huntloseniin Restaurant Fischbeck’siin. Maanantai-illan futistarjontaan kuului ensimmäisenä Saksan aloituspeli Portugalia vastaan ja iloksemme huomasimme, että hotelliravintolan terassille oli rakennettu kisakatsomo. Olimme perillä puoli kuudelta ja ottelun oli määrä alkaa tasalta. Ravintolasta kerrottiin, että ruokatarjoilu päättyy pelin alettua, joten ennen kuin purimme autoa, syöksyimme varaamaan terassilta hyvät paikat ja tilaamaan ruokaa. Ravintola oli todennäköisesti pienen maalaiskylän ainoa ravintola, joten kaikki 12 jalkapallosta kiinnostunutta kyläläistä oli saapunut pitämään kisatunnelmaa yllä. No ei, tunnelma oli oikeasti hyvä eikä se ainakaan huonontunut Saksan 4-0 voiton myötä. Ilta kului pitkälti jalkapallon parissa, mutta iltaotteluita siirryimme seuraamaan omaan huoneeseen.

Tiistaina oli aika jatkaa matkaa Lyypekkiin. Matkaa oli jäljellä reilut 220 kilometriä ja kunhan olimme nauttineet maittavan aamiaisen hotellilla, pääsimme lähtemään. Matkanjohtaja nukkui pitkät päiväunet ja etenimme sillä aikaa hyvän matkaa kohti Lyypekkiä. Hampurin kohdalla pidimme lounastauon ja taas matka jatkui. Lyypekin lähellä pysähdyimme ostoskeskus Cittiin, jossa olemme normaalisti tehneet tuliaisostoksia. Tällä kertaa tarjonta kuitenkin tympi jotenkin molempia eivätkä hinnatkaan olleet erityisen edullisia, joten ostimme vain jotain ihan pientä. Ama sentään löysi jotain: hän osti pyyhkeen ja syystakin.

Cittistä jatkoimme viimeiseen majoituspaikkaamme, Apartment Josephineen. Odotimme jälleen hotellia, mutta paikan päällä meitä odotti samanlainen yksityisasunto kuin Oostendessa. Neliöitä on jälleen vaikka muille jakaa ja huoneiston varustelu ihan viimeisen päälle. Sijainti on niin keskellä Lyypekkiä kuin olla voi. Illalla kävimme kaupungilla syömässä loistavassa italiaisessa ja ilta kului jälleen jalkapallon parissa. Huomenna vietämme päivän Lyypekin kaupungilla ja illalla suuntaamme kohti satamaa ja laivaa. Sen jälkeen edessä on merimatka ja Vuosaaren satamassa meidän on määrä olla perjantaiaamuna yhdeksältä. Ama ja Didi hiljenevät reissupäivitysten osalta ja kiittävät kaikkia lukijoita tähän asti. Auf Wiedersehen! :)