Maanantaina sää oli pilvinen, mutta kuitenkin lämmin. Kotimaasta kantautuneisiin säätietoihin nähden (alle +10 ja vesisadetta) olimme vielä trooppisella rintamalla. Maanantaina oli aika heittää hyvästit Hollannille, vaikka vierailu Hollannissa jäi kyllä häpeällisen lyhyeksi. Aika alkoi kuitenkin loppua kesken ja alkumatkan nautiskelut Saksassa ja Ranskassa söivät aikaa Hollannilta. Ensi kerralla suuntaan kyllä suorinta tietä Hollantiin enkä humpsahda rajojen yli kuin erityisen painavasta syystä.
Laivamme lähtee torstaiaamuna kello kolmelta kohti Suomea ja
pääsemme laivan kyytiin keskiviikkoiltana. Viimeisen yön eli tiistaista
keskiviikkoon olemme Lyypekissä. Matkaa Texelistä Lyypekkiin on yli 550
kilometriä, joten välille on varattu yksi yöpyminen Saksan puolella. Tiedossa
oli yli 300 kilometrin ajo, joten aamupalan ja pakkaamisen jälkeen oli aika
hypätä autoon. Meidän aikuisten hoitaessa pakkaamista, Ama kävi vielä neuvotteluja
sorsaperheen kesken. En tiedä, mitä siellä sovittiin, mutta kaikki näyttivät
hyvin tyytyväisiltä lopputulokseen. Sorsat katselivat touhujamme rennon
näköisinä, kunnes poistuivat pihalta. Ama ei kertaakaan joutunut korottamaan
ääntään sorsille, joten jonkinlaisen sovinnon he varmasti saivat aikaan.
Den Oeverista ajoimme 30 kilometriä pitkän pengertien kohti
pohjoista. Vasemmalla puolella aukesi meri hohtavan sinisenä. Ama heräili
päiväuniltaan ja pysähdyimme huoltoasemalle puoleen väliin pengertietä. Huoltoasemalla
ei kuitenkaan ollut mikroa, joten emme saaneet Aman ruokaa lämmitettyä. Hyppäsimme
takaisin autoon ja vaihdoimme lounaan välipalaan, joka onnistui paremmin ilman
lämmitystä. Ajomatka jatkui tasaisena ilman pysähdyksiä aina Saksan rajalle,
jossa pysähdyimme kahvilaan. Saimme Amalle lounaan lämmitettyä ja itse nautimme
välipalaksi suklaakakkua.
Matka jatkui huoltotoimenpiteiden jälkeen, kunnes saavuimme
seuraavaan majoituspaikkaamme, Huntloseniin Restaurant Fischbeck’siin.
Maanantai-illan futistarjontaan kuului ensimmäisenä Saksan aloituspeli
Portugalia vastaan ja iloksemme huomasimme, että hotelliravintolan terassille oli
rakennettu kisakatsomo. Olimme perillä puoli kuudelta ja ottelun oli määrä
alkaa tasalta. Ravintolasta kerrottiin, että ruokatarjoilu päättyy pelin
alettua, joten ennen kuin purimme autoa, syöksyimme varaamaan terassilta hyvät
paikat ja tilaamaan ruokaa. Ravintola oli todennäköisesti pienen maalaiskylän
ainoa ravintola, joten kaikki 12 jalkapallosta kiinnostunutta kyläläistä oli
saapunut pitämään kisatunnelmaa yllä. No ei, tunnelma oli oikeasti hyvä eikä se
ainakaan huonontunut Saksan 4-0 voiton myötä. Ilta kului pitkälti jalkapallon
parissa, mutta iltaotteluita siirryimme seuraamaan omaan huoneeseen.
Tiistaina oli aika jatkaa matkaa Lyypekkiin. Matkaa oli
jäljellä reilut 220 kilometriä ja kunhan olimme nauttineet maittavan aamiaisen
hotellilla, pääsimme lähtemään. Matkanjohtaja nukkui pitkät päiväunet ja
etenimme sillä aikaa hyvän matkaa kohti Lyypekkiä. Hampurin kohdalla pidimme
lounastauon ja taas matka jatkui. Lyypekin lähellä pysähdyimme ostoskeskus
Cittiin, jossa olemme normaalisti tehneet tuliaisostoksia. Tällä kertaa
tarjonta kuitenkin tympi jotenkin molempia eivätkä hinnatkaan olleet erityisen
edullisia, joten ostimme vain jotain ihan pientä. Ama sentään löysi jotain: hän
osti pyyhkeen ja syystakin.
Cittistä jatkoimme viimeiseen majoituspaikkaamme, Apartment Josephineen. Odotimme jälleen hotellia, mutta paikan päällä meitä odotti samanlainen
yksityisasunto kuin Oostendessa. Neliöitä on jälleen vaikka muille jakaa ja huoneiston
varustelu ihan viimeisen päälle. Sijainti on niin keskellä Lyypekkiä kuin olla
voi. Illalla kävimme kaupungilla syömässä loistavassa italiaisessa ja ilta
kului jälleen jalkapallon parissa. Huomenna vietämme päivän Lyypekin
kaupungilla ja illalla suuntaamme kohti satamaa ja laivaa. Sen jälkeen edessä
on merimatka ja Vuosaaren satamassa meidän on määrä olla perjantaiaamuna
yhdeksältä. Ama ja Didi hiljenevät reissupäivitysten osalta ja kiittävät
kaikkia lukijoita tähän asti. Auf Wiedersehen! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti